Päiväkahviseuraa tositarkoituksella

Hei kaikki mukavat pitkäkarvaiset mäyräkoiranartut. Olen nuori, kookas, viriili ja vilkas etelä-karjalainen nuori mies. Syntymässä kävin Kangasalla, mutta olen kasvanut etelä-karjalassa Saimaan rannoilla ja riistarikkaissa erämetsissä. Nimeni on Fasu. Kyllä, mielleyhtymäsi suklaaseen on aivan oikein. Olen makea suklaapalanen. Olen myös kaksoisvalio: Suomen muoto- sekä jäljestysvalio. Minut on jalostustarkastettu ja ohjeeksi tarkastajilta sain että morsiameni pitäisi olla pieni tai tulla pienestä suvusta. Itse olen näet liian suuri mäyräkoiraksi. Koen kyllä olevani ihan sopivan kokoinen kun en luolaan pääse kuitenkaan -mamma ei päästä. Mutta koska rotumääritelmässä lukee "mäyräkoira metsästää maan alla ja päällä" niin 11,5 kiloa minua on liikaa ihannekokoon. Mamma kyllä sanoo että olen silti täyttä kultaa.

Luonnettani on kehuttu mukavaksi ja pitkämieliseksi. Pidän ihmisistä, toisista koirista (paitsi toisista uroksista, niissä on jotain mitä en voi sietää), hyvästä ruuasta, jäljestämisestä, kainalossa makaamisesta ja mamman kanssa touhuamisesta. Pentujen kanssa olen erittäin pro. Pennut saavat pureskella häntääni ja kiipeillä päälläni. Jahtaamisleikit ovat parasta, enkä koskaan kaadu pentujen päälle!

Silmäni ovat terveet. Selkäni on kuvattu terveeksi, vain kaksi kalkkeumaa. Minulla on välimuotoinen lanne-ristinikama. Se ei ole virhe, mutta morsiamellani sellaista ei saisi olla. Siksi toivonkin että selkäsi kuvataan ennen mahdollista tapaamista. Tarkempia tietoja minusta löytyy omalta sivultani, yläpalkissa kohta Fasu.

Minut on myös luonnetestattu 25.9.2016 Sipoossa Länsi-Uudenmaan mäyräkoiren järjestämässä luonnetestissä. Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen. Testi oli karsea. Suosittelen sitä kaikille mutta kivaa se ei ollut. Pisteitä ei kuulema pitäisi antaa ollenkaan, mutta silti mammaa mietityttää, että jos olisin ollut vain vilkas niin olisin saanut 30 pistettä enemmän. Olen kuitenkin erittäin vilkas niin lopputulos oli +144p. Ei huono!
Fasu LTE

Jos kiinnostuit niin mamman tavoittaa parhaiten sähköpostitse kennelmaijannan@gmail.com

Ajatuksia jäljestämisestä

Anna löytää sorkan VAHI-kokeessa

Jäljestäminen on koiralle luontaista ja mielekästä tekemistä. Se on samaa myös minulle: harrastuksena halpa, metsän ja luonnon tutkimista säästä ja vuodenajasta riippumatta yhteistyössä koiran kanssa. Olen harrastanut jäljestämistä yli kaksikymmentä vuotta. Ensin palveluskoirajälkiä saksanpaimenkoirieni kanssa ja viimeiset kahdeksan vuotta verijälkeä mäyräkoirieni kanssa. Jäljestys on erilaista, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy: koiran ja ohjaajan tulee olla motivoituneita. Metsään on turha lähteä jos jäljestys on vain pakkopullaa tai velvollisuuksiin perustuvaa. Motivaatiota pitää herätellä jotta jäljestyksestä saadaan tavoitteellista ja pitkäjänteistä. Alkuun jälkien on hyvä olla lyhyitä ja helppoja niin, että koira saa aina palkan. Pikkuhiljaa lisätään haasteita: jäljen ikää, jäljen pituutta, makauksia, kulmia, katkokulmia, ojien- ja  teiden ylityksiä, vieraita ihmisiä perään kulkemaan.. Uusia asioita on hyvä esitellä koiralle jo ennen kokeeseen menoa. Myös sateella ja helteellä kannattaa jäljestää.

Mäyräkoirien kyseessä ollessa suurin haaste tulee riistaviettisyydestä. Koira haluaa jäljestää, löytää jäljen lopussa olevan palkan ja saavuttaa ohjaajan tyytyväisen kehun. MUTTA. Jos jäljen yli on mennyt hirvi, peura tai kauris niin silloin mäyräkoiraa yleensä viedään.. Yhteinen tavoite unohtuu ja veri vetää vain ja ainoastaan tuoreen riistan perään. Siinä vaiheessa ohjaaja (koetilanteessa) on valmis viiltelemään ranteensa ja aloittamaan postimerkkien keräilyn koiraharrastuksen sijasta. Kokeissa kolmen hukan jälkeen mennään "harjoitellen kaadolle". Itse en pidä tästä. Kun koira on kokenut jäljestäjä  ja todella tietää mitä sen halutaan tekevän niin en halua antaa sille palkkiota hutiloiden tehdystä työstä. Harjoitellen meneminen on koiran ohjaamista, ja sitä mie haluan välttää viimeiseen asti. Haluan että koira tekee itse ratkaisut eikä opi hakemaan tukea vaikean paikan kohdatessaan.
       
Harjoituksissa tilanteelle sentään voi tehdä jotain. Itse toimin seuraavasti: en laske koiraa etenemään haluamaansa suuntaan (yleensä se haluaa raivokkaasti ja kimeällä äänellä riistan perään). En kiellä (koska korvia ei yksinkertaisesti ole), mutta koira ei saa minkäänlaista palkkiota elävän riistan perään lähtemisestä. Siinä vaiheessa kun se alkaa ihmettelemään miksei juna kulje ja saan katsekontaktin, niin kehoitan yhdellä sanalla: jälki. Joskus aikaa menee paljon (siksi en juurikaan harrasta aamuisin ennen töihin lähtöä jäljestämistä), mutta kun koira etenee haluamaani suuntaan ja on siis ITSE tehnyt päätöksen suunnasta, kehun sitä. Koirani ovat kovakalloisia joten aina metodi ei tuota tulosta. Mutta koira saa kuitenkin mahdollisuuden. Viimeistään kolmennesta kerrasta jäljestyspiuha vaihtuu lyhyeen hihnaan ja matka käy kohti autoa mahdollisimman lyhyttä reittiä ja suoraan kotiin. Koiralle ei siis huudeta, sitä ei rangaista eikä se saa huomiota -ei negatiivista eikä positiivista. Se saa huomiota vasta kun minä haluan sitä antaa. Uusi harjoitus mahdollisimman nopeasti, mieluummin seuraavana päivänä. Lyhyempi jälki ja näin ollen palkka saadaan annettua. Koira saa siis valita uudestaan mitä sen kannattaa tehdä -ja toivottavasti muistaa seuraavalla kerralla..

Fasun kanssa tämä onnistui loistavasti kesällä 2016. Seuraavana viikonloppuna oli kerhon mestaruuskoe ja viikolla tehty harjoitusjälki meni täysin pieleen.. Tuoretta riistaa jäljellä ja Fasuhan lähti ajohaukulla intopiukeena sorkkavanan perään. Harjoitus piti keskeyttää ja Fasu viedä lyhyellä hihnalla autolla. Jälkikäteen ajateltuna harjoitus onnistui loistavasti: Fasu valitsi luonteenomaisesti tuoreen riistan eikä saanut palkkiota. Kokeessa Fasu valitsi keinotekoisen verijäljen ja tuloksena puhdas suoritus: VOI1 50/50p. Viidenkympin suorituksista olin kuullut, mutta en olisi uskonut että olisin itse joskus ohjaajana kun näin kävisi. Huh huh :)

Fasu löytää sorkan onnistuneen jäljestyksen lopuksi

Vaikka täydelliseen suoritukseen tarvitaan hyvä koira ja vähän tuuriakin, ei sitä voi saavuttaa jos jälki on tehty huonosti. Viittäkymmentä pistettä ei voi saada jos kulmat on vedetty pitkiksi. Tai jos suunnistuspistoja / harha-askelia on tehty. Koiran täytyy jäljestää myös veretöntä jälkeä joten jäljentekijöiden harha-askeleet voivat johdattaa koiran pois jäljeltä ja haitata etenevyyttä. Vähintään siis yksi miinuspiste.  Myös liika harjoittelu voi tappaa jäljestysinnon. Mie nautin kokeista niin paljon että käyn niissä ehkä liikaakin.. Mutta kun se on vaan niin kivaa! Mukava luonnonläheinen viikonloppu hyvässä seurassa metsässä liikkuen. Saunan jälkeen ei tarvitse yleensä nukkumattia houkutella ja uni tulee nopeasti. Työasiat unohtuvat viikonlopun aikana tehokkaasti ja maanantaina jaksaa taas uusin akuin -seuraavaan viikonloppuun :)

Takakontin tyhjennys kokeen jälkeen

Oikean rotuinen kaunokainen

MAIJANNAN WHEN YOU BELIEVE 'Domino' 10.9.2017 Kuvat Tiina Lappalainen

Mäyräkoira ei ole koskaan vääränkokoinen, vaan se mitataan viisitoistakuukautta täytettyään virallisessa näyttelyssä tuomarin toimesta ja sijoitetaan oikeaan rotuun. Mäyräkoiria on kolmea eri kokoa: pienin näistä on kaniini (rinnanympärys max 30 cm), seuraavana kääpiö (rinnanympärys max 35 cm)  ja loput ovat normeja. Normikokoisilla  rotua määrittävä tekijä ei olekaan enää rinnanympärys, vaan paino. Normaalikokoisen mäyräkoiran tulisi olla noin yhdeksän kiloinen.  Ja kun karvanlaatuja on myös kolme: pitkä-, lyhyt- ja karkeakarvainen, niin mäyräkoirarotuja on siis kaiken kaikkiaan yhdeksän. Mäyräkoirat muodostavat oman FCI ryhmän eli ryhmän 4.

Nyt se tapahtui. Tasapaino meidän lauman roduissa kallistui kääpiöiden hyväksi 3 - 1. MAIJANNAN WHEN YOU BELIEVE 'Domino' mitattiin kääpiöksi Porvoon kaikkien rotujen näyttelyssä. Rinnanympärysmitta oli 34,5 cm ja mittaajana oli tuomari Karin Bergbom. Domino on myös tyypiltään selkeä kääpiö, hyvin äitinsä Doriksen kaltainen. Kotona pitää katsoa tarkkaan kumpaa koiraa sylissään hellii, niin saman kokoisia ja oloisia ovat. Karvanlaatu on hieman erilainen, Dominolla on tiiviimpi ja kiiltävämpi turkki.

Domino on vilkas, kaunis, tarkkanenäinen pieni tyranni joka ärsyttää lauman muita koiria olemalla aina valmiina painimaan ja roikkumaan korvassa. Ja kun tarpeeksi on riehuttu niin uni maistuu hyvin kasan päällimmäisenä. Tai alimmaisena. Pääasia että on lähellä.

VAHIngosta viisastuneena PIKAisesti MEJÄilemään

Meillä on koeteltu koiria ja emäntää viimeviikolla ihan urakalla. Tämän lauman kaikki koirat ovat osallistuneet kokeisiin: Anna ja Fasu vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeeseen eli VAHI:in, Doris pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskokeeseen eli PIKA:an ja Domino metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen eli MEJÄ:än. Olen itse ohjannut kaikki koirat ja voin vain todeta kesäloman tulleen tarpeeseen.. Arki pyörittää samaa rataa päivästä toiseen: töitä, koirien lenkitystä, ruuanlaittoa, järjestötoimintaa, kuorolaulua.. Ihanaa arkea, en moiti! Vaan totean että arki on niin kiireistä että tarvitaan lomaa rutineista jotta ehtii 'harrastamaan oikeasti' ja tehdä sitä mistä nauttii.

VAHI kokeeseen ilmoitin Fasun sekä Annan. Anna lähti kokeeseen vähän kuin seuraneidiksi. Tiesin että koira osaa jäljestää, mutta viimekesän epäonnistunut VAHI-koe kummitteli apinana olkapäällä. Ekana metsään Fasu: loistavaa jäljestystä viimeiselle kulmalle, mutta siellä tuore riista viekoitteli riistaviettistä koiraa niin että oikea jälki ei enää löytynyt ja aika tuli vastaan. Matkalla neljä kapulaa viidestä löytyi ja eteneminen oli reipasta. Ilman lähistöllä liikkuneita hirviä ja miun huonoa osaamista palauttaa koira annettuun tehtävään, olisi Fasu suorittanut kokeen hyväksytysti. Sorkalle oli matkaa enää vaivaiset 150 metriä mutta kun en itse osaa sitä verijälkeä haistella, niin sorkka jäi löytymättä.

"Fasu lähtee etsimään jälkeä hakuruudusta, löytää ja osoittaa sen selvästi ja ohjaajan ilmoituksesta lähdemme metsään. Ensimmäinen kapula löytyy vaivatta. Aika rientää nopeasti eikä jäljestysparia kuulu. Aika täyttyy ja riista pyörittää siinä määrin että tekojälki unohtuu viimeisen kulman jälkeen. Neljä kapulaa kyllä löytyy, mutta ei kaatoa. Joten suoritus on tänään hylätty".

Pettymys oli aikamoinen, mutta koska epäonnistuminen tuli riistasta eikä esim haluttomuudesta / kyvyttömyydestä selvittää jälkeä, niin toipuminen oli helppoa. Fasulle lisää kokemusta ja vuosia: sitten myös pitkät VAHI-jäljet onnistuvat!

Seuraavana vuoroon Anna. Yö alkoi jo laskeutua kun Anna aloitti jäljestyksen tyylilleen uskollisena, kiljuen ja höseltäen: kimpoillen narun päässä sinne-tänne. Anna aloittaa aina noin, se käy niin kuumana että energia hajoaa helposti sijaistoimintoihin. Matkaan kuitenkin päästiin ja Anna kulki kuin juna päästyään tositoimiin jäljelle. Varmaa ja tarkkaa työskentelyä loppuun asti.

"Nopeatempoisesti hakuruutu tutkitaan ja oikea jälki myös löydetään. Ensimmäisen kapulan ohittaa vierestä. Itse jälkeä Anna menee kuin unelma. Varmaa työtä alusta kaadolle. Neljä kapulaa ja sorkka löytyy ja aikaa käytetään vain 37 min. Olipa hienoa katseltavaa ja ohjaajan liikutuksen tila oli onnentäyteinen. Tänään siis varma, upea ja hyväksyttävä tulos".

Anna oli nyt suorittanut sen mitä ei yksikään toinen pitkäkarvainen pienoismäyräkoira ollut vielä suorittanut: VAHI1.  Ajattelin että tämä riittää meille, mutta vielä jäi jokin kaihertamaan.. Mites toinen VAHI1? Ja sitten vielä HIRV-J? --> Käyttövalioksi? Ensimmäisenä suomessa? Ensi talvena Anna siirtyy veteraaniksi eli täyttää 8 vuotta. Onko ensi vuonna jo liian myöhäistä? Myös tuomari kannusti tulemaan uudestaan joten.. Yksi päivä lepoa ja sitten matkaan. Ajattelin että Fasulla on vielä aikaa, nuori koira kun on, joten jälki tehtiin pelkästään Annalle.

"Hakuruutua tutkitaan leveydeltään juuri sen verran kuin tarvitaankin: jälki siis löytyy vaivatta. Ensimmäiselle tamppaukselle jäljestetään erittäin hyvin ja kapulakin napataan mukaan. Hämäränhyssy laskeutuu metsän ylle, eikä jäljestysparia näy. Tänään haluttiin käyttää melkein koko aika metsässä kun jäljestäminen on niin kivaa. Kaadolta vastaan tulee onnentunteesta pakahtuva nainen koska neljä kapulaa ja sorkka löydettiin. Tänään on helppoa antaa hyväksyttävä tulos".

VAHI-jälki on pitkä, jopa kaksi kilometriä eikä sitä merkitä millään tavalla. Metsässä ollaan koiran kanssa kahdestaan joten yhteistyön on oltava saumatonta. Jäljellä on neljä kulmaa joista kaksi on katkokulmaa. Makauksia on viisi: tampattuja alueita joilla on pieni kapula. Voin kertoa että jos koira ei kapulaa merkkaa, niin sitä ei metsästä löydä! Viidestä kapulasta on löydettävä kaksi. Myös kaato on löydettävä ja jälki on suoritettava tunnin aikana. Tuomarilla meni jäljen tekemiseen tunti (toki sitä piti suunnistaa ja pohtia) ja pieni-maavaraisen kääpiömäyräkoiran piti kulkea samassa ajassa.. Ja kulki. -Respect-

Sorkka löytyi! 17.8.2017

MAIJANNAN musikaaliset pennut

MAIJANNAN kennelnimi on myönnetty tammikuussa 2012. Ensimmäisen pentueen nimiä mietin piiitkän aikaa. Itseasiassa usean vuoden ajan. Piti päättää teema.

Otanko käyttöön aakkoset? Tuskin pääsen pienimuotoisella koirankasvatuksellani suomen monilukuisimman huoltoasemaketjun ohi. Ja jos pääsen, niin on kirjaimia jotka aiheuttavat omituisia ongelmia.
Entä jos joku pentu kehittyykin voittajaksi tai muuttaa ulkomaille: nimen pitää olla helposti lausuttavissa ja kansainvälinen.
Entä vahvat & ihailtavat hahmot? Michonne, Maggie, Glen, Daryl ja Carol tuskin kertovat mitään muille kuin WD faneille.
Miss Moneypenny ja Miss Marple ovat jo olemassa monessakin rodussa..

Kennelnimi MAIJANNAN tulee tietenkin koiristani Maija ja Anna. Koirien lisäksi miulla on myös toinen hyvin rakas harrastus: laulan Joutsenon Gospelkuorossa. Meitä on kasvava, lahjakas ja äänekäs porukka ja meillä on hauskaa yhdessä.

Pentujen viralliset nimet juontavat meidän konserttiohjelmistoon:

MAIJANNAN WHEN YOU BELIEVE   "Domino"

MAIJANNAN ALL OF ME  "Lyyli"

MAIJANNAN COME CELEBRATE   "Jaffa"


Vanhemmat ovat kutsumanimiltään makeita: Doris ja Fasu, joten pentujen kutsumanimet löytyvät myös keksihyllystä. Lyylin alkuperäinen kutsumanimi oli Marie :)

Elämä on

Tän tekstin aloittaminen on vaikeaa. Vaikeampaa kuin luoksetulon opettaminen riistaveriselle mäyräkoiralle joka on jo haistanut sorkkaeläimen. Tän sivuston piti olla kaunis, kannustava ja täynnä iloa. Mutta koska haluan kasvattajana olla rehellinen ja avoin, niin julkaisen myös sen toisen puolen: elämässä on tapahtumia joille myö ei mahdeta mitään. Niiden on annettava tulla ja niistä on otettava opiksi, mutta niihin ei saa jäädä vellomaan. Muuten jää kokematta monta hyvää asiaa ja elämä laimenee.

Ennen joulua Lyylin emäntä Mervi kertoi että Lyyli ontuu. Yhdessä pohdittiin että Lyyli oli luultavasti liukastunut jäisellä metsäpolulla tai täräyttänyt jalkansa hypätessään sohvalta alas. Ontumista oli kuitenkin silloin tällöin, mutta se helpottui aina. Helmikuun alussa Lyyli vietiin tutkimuksiin. Ontumisen syyksi paljastui kyynärnivelen inkongruenssi. WHAAT??

Kyynärluu ja värttinäluu kasvavat normaalisti samaan tahtiin, jolloin näiden luiden nivelpinnat ovat samalla tasolla kyynärnivelessä ja paine jakautuu tasaisesti molempien luiden nivelpinnoille. Joskus kyynär- ja värttinäluu kasvavat eri tahtiin ja tällöin kyynärnivelen osiin kohdistuu epänormaali painorasitus. Tämä tekijä, kyynärnivelen inkongruenssi aiheuttaa tai pahentaa nivelten kasvuhäiriöiden muotoja. Yleensä tämä tilanne vaatii kirurgisen hoidon: kyynärluu katkaistaan, jolloin kyynär- ja värttinäluun nivelpinnat pääsevät asettumaan samalle tasolle.

Kyynärdysplasia eli kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleinen kehityshäiriö koirilla. Sen on todettu olevan perinnöllinen, mutta kyynärdysplasian kehittymiseen vaikuttavat myös ympäristötekijät kuten ruokavalio ja traumaperäiset syyt. Kyynärdysplasiaa esiintyy Orthopedic Foundation for Animals -yhdistyksen (OFA) kyynärdysplasiatietokannan mukaan ainakin 78 rodulla. Yleisesti kyynärdysplasiaa todetaan suurilla ja keskikokoisilla roduilla, mutta pienistä koirista myös kondrodystrofisilla roduilla. Kaikki olemassa olevat vastustusohjelmat on tehty normaalirakenteisille koirille, eikä kondrodytrofisille roduille ole vielä omaa protokollaa. Helsingin eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa on juuri (1/2017) alkanut Eturaajojen rakenne ja sen vaikutus liikkeisiin -tutkimus. Tutkimusta on tehty 2015-2016 glen of imaalinterriereillä ja skyenterriereillä, joille on rodunomaista kiertynyt etujalan rakenne. Suorajalkaisia kondrodystrofisia koiria edustamaan on valittu normaalikokoinen mäyräkoira. Tutkimukseen valitaan 10 normaalikokoista mäyräkoiraa joka karvanlaadusta. Fasun kaksi siskoa osallistuu tutkimukseen. Respect!

Kun kuulin tästä sanahirviöstä eli inkongruenssista aukaisin tietenkin ensimmäisenä netin ja googletin. Melko pian törmäsin Primatax-kennelin kotisivuun: Jekun tarina antoi tiedon siitä että kaikki voi mennä hyvin. Koira voi elää täysin normaalia elämää leikkauksen ja toipumisen jälkeen. Liikkua normaalisti, pärjätä näyttelyissä, mejäillä ja olla kumppanina ihmiselle. :)

Jos jaksoit lukea näin pitkälle, niin voin ilokseni kertoa että Lyylin toinen jalka on leikattu ja toipuminen on hyvässä mallissa! Toinen jalka leikataan noin kuukauden sisällä jos toipuminen on edennyt odotetulla tavalla. 

Tervetuloa

Olet lämpimästi tervetullut  MAIJANNAN sivuille. Tarkoituksena on esitellä meidän laumaa sanoin ja kuvin. Sivut ovat vasta rakentumassa mutta tässä jo pieni kurkistus meihin.