Jälkikokeessa ruotsissa

Ajatus oli kytenyt jossain alitajunnassa jo muutaman vuoden ajan. Ja vihdoin keväällä 2019 se muotoutui tavoitteeksi ja muuttui toiminnaksi. Jäljestämiskokeeseen ruotsiin. Kesälomani ensimmäinen jakso ajoittui toukokuulle. Ruotsin koe on helpompi toteuttaa siinä mielessä, että se sovitaan suoraan tuomarin kanssa ja itse et voi osallistua jäljen tekoon. Aivan kuten PIKA-koe suomessa. Tykkään ajamisesta ja tien päällä olemisesta, matkanteosta. Siksi ajatuksena oli löytää tuomari pohjoisesta jonne voisin huristaa mejä-mobiilillani maantietä pitkin.

Ensimmäiseksi piti tietenkin löytää tuomari. Ystävän kautta sain yhteystiedot ruotsiin ja tämän kontakin kautta yhteyden arvostettuun pitkänlinjan mejä-tuomariin Hans Lindbergiin. Vastausta sähköpostiini odottelin pitkän tovin kunnes tarkistin roskapostini. Siellähän vastaus oli ollut jo lähes viikon.. Eli kun otat yhteyttä ulkomaille, kannattaa (ainakin gmailin) roskapostit tsekata. Kommunikoimme englannilla, toinen kotimainen kun ei oikein meikäläisellä ole sujuvaa.  Lomasta johtuen pystyin sopimaan ajan kokeelle joustavasti ja sopiva aika löytyikin: 11.5. klo 10.00 Piteå / Fåröns leirintäalue. Paikka löytyi karttaohjelmasta ja matkan suunnittelu saattoi tosissaan alkaa :)

Miulla on tällä hetkellä kaksi potentiaalista mejä-koiraa: Anna ja Fasu. Lauman muita koiria en edes harkinnut vieväni kokeeseen. Anna ja Fasu ovat molemmat suomen jäljestysvalioita, joten yhdellä ykkösellä heistä tulisi myös ruotsin jäljestysvalioita.

Ekinokokki-lääkitys: Suomeen saapuvat koirat edellytetään lääkittävän heisimatojen varalta 1-5 vuorokautta ennen maahan tuloa. Koska suunnittelin yöpyväni suomen puolella, Torniossa, tarvitsin koirille matolääkkeet ekinokokkia vastaan 28 päivän säännön mukaan. Eli kaksi madotusta valvotusti eläinlääkärin toimesta ennen matkaa, ja kolmas matkan jälkeen. Toinen vaihtoehto olisi ollut viettää vuorokausi ruotsin puolella ja ottaa kerta-annos siellä. Njääh. 

Koirien rekisteröinti Ruotsin kennelliittoon sekä tulliin: Ulkomaille vietävät koirat pitää olla tunnistusmerkitty mikrosirulla ja niillä pitää olla EU-passi. Ne pitää myös rekisteröidä ruotsin jalostustietojärjestelmään Hunddataan jotta tulos rekisteröidään ja voit anoa koirallesi valion arvoa. Itse skannasin koirien rekisteritodistukset (molemmin puolin) ja lisäsin vielä linkin koiranettiin ja lähetin sähköpostin ruotsin kennelliittoon osoitteeseen reg@skk.se ja hyvin toimi. Koirat rekisteröitiin kahdessa päivässä.  Ruotsiin mentäessä tulee koirat rekisteröidä sähköisesti Tullverketin sivuilla. Ohjeet koirien viemiseen Ruotsiin sekä koirien sähköisen rekisteröimislomakkeen löydät tästä.

Varsinainen matkani alkoi Jyväskylästä, josta ajoin kahden pysähdyksen taktiikalla suoraan Tornioon. Siellä majoituin Motel Tornioon. Ihan perussiisti paikka, entinen paloasema. Hinta oli kohdillaan, oikeastaan ainut miinus oli yhteinen kylpyhuone muiden asukkaiden kanssa. Ulko-ovelle oli kolme porrasta ja portaat olivat metalliset, läpinäkyvät riteliköt. Mietin mennessäni että mitenkähän koirat noista selviytyvät, mutta hyvin meni. Kotiinlähtöaamuna miulla jäi paidan helma kiinni ovenkahvaan ja koirien piti pysähtyä porrasten ylätasanteelle. Tästä lähtiessä se sitten tapahtui: Annan tassu jäi jumiin ritelikköön ja rääkäisy oli karsea. Auts :( Anna ei olisi juurikaan halunnut kävellä, mutta pakkohan ne oli pissille saada. Loppujen lopuksi tassu vain turposi hieman, mitään muuta vauriota ei onneksi tapahtunut. Aamuöisellä kadulla vastaan hoiperteli nuori mies joka kohdalle tullessa tormakoitui, kohdisti vaivoin katseensa silmiini, mietti hetken ja tokaisi: "käyääkö panemassa"? Jouduin kohteliaasti kieltäymään kutsusta. Kaikkea sitä..

Lauantai aamuna 11.5. lähdin ajelemaan kohti koepaikkaa. Koe piti maksaa ruotsin kruunuilla ja niitähän miulla ei ollut valmiina. Rahannosto automaatille siis. Ajelin Haaparannan autioita katuja, mutta automaattia ei näkynyt. Koepaikalle oli onneksi matkaa, joten jostain kaupungista matkan varrelta varmasti automaatti löytyy. Kalixin erikoinen kirkko oli aivan tien varressa ja siitä lähdin koittamaan onneani. Pienen ajelun jälkeen automaatti löytyi ja sain nostettua vaadittavan rahasumman (400kr/koira). Vastaisen varalle vinkki jonka kuulin jälkikäteen: Haaparannan IKEAssa on kuulema automaatti. Eli aivan tien vieressä, heti ruotsin puolella.

Lähdin niin aikaiseen liikkeelle että huoltoasemat eivät olleet vielä auki. Kofeiinin puute jyskytti päänsärkynä ohimoilla. Ei kiva tunne ollenkaan. Muuten ruotsin puolella oli kiva ajella: ihan koko ajan oli vuorotellen molempiin suuntiin ohituskaistoja. Saavuin ajoissa koepaikalle ja käytin koiria lenkillä. Riistaa oli paljon, lintuja ja hirviä ainakin. Fasu kävi jo tuossa vaiheessa vähän kuumana joten haasteita oli tiedossa.. Ensin maastoon Fasu. Jälki löytyy hakuruudusta vaivatta ja alkaa reipas jäljestys. Hakkuuaukon reunassa Fasu virittelee ajohaukkua ja poikkeaa pois jäljeltä 90 asteen kulmassa. Ruotsin jäljella koiraa saa ohjata ja kehoittaa, ja kun nyt näin että riistan jäljillä ollaan, niin kielsin ja ohjasin takaisin siihen kohtaan missä tiesin että vielä oltiin jäljellä. Tästä jäljestys jatkui hyvin. Hetken aikaa. Maastossa oli paljon hirven jälkiä ja Fasu pyöri ja pyöri ja oli selvästi vähän hämmentynyt. Jäljestysmotivaatio oli hukassa. Tuomari ilmoitti ettemme olleet jäljellä, joten hän palautti meidät oikealle paikalle ja kehuen uudestaan matkaan. Sitten näin metsässä hirvilehmän n. 60 metrin päässä meistä. Lehmä seisoi ja tuijotti, Fasu ei sitä huomannut. Lehmä lähti pois, mutta palasi hetken kuluttua tarkistamaan että mitä ihmettä tuollainen joukko täällä tekee. Hetken päästä Fasu pysäytettiin, tuomari käveli eteemme ja ampui ilmaan. Fasu katsoi tuomaria ja jatkoi jäljestystä sorkalle asti luvan saatuaan. Hirvi oli luultavasti pyörinyt juuri siinä Fasun jäljen päällä.. Eihän tuo nyt aivan putkeen mennyt joten kotiinviemisinä tuli kolmonen. Ei siis Fasusta ruotsin jäljestysvaliota. Vielä.

Seuraavana vuoroon Anna. Myös Anna bongasi jäljen loistavasti hakuruudusta ja alkoi tarmokas ja reipas jäljestys. Yhdessä kohdassa ajattelin että nyt ei ole Anna enää jäljellä, mutta niin se vain rengasti itsensä jatkoon. Ampumista vähän jännitin, koska siitä Anna ei ole koskaan oikein tykännyt. Se sietää, mutta ei tykkää. Nyt ampumisessa ei ollut mitään ongelmia ja jäljestys jatkui sorkalle ja sorkka haltuun. Anna kantoi sorkkaa ylpeästi autolle päin ja mammalla vähän silmäkulma kostui.. Tuomari kehui Annan työskentelyä ja ykkönenhän siitä tuli. Jäljestysaika oli 19 minuuttia.

 


Anna saa nyt lisätä tittelirivistöönsä SE JVA eli ruotsin jäljestysvalio.

FI MVA FI JVA SE JVA Pikkuvilhin Bianca

Pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskoe = PIKA

PIKA-koe on yksiluokkainen käyttötaipumuskoe jonka voi suorittaa hyväksytysti vain kerran. Kokeeseen saavat osallistua vähintään yhdeksän kuukauden ikäiset, terveet kaniini- ja kääpiömäyräkoirat jotka täyttävät kennelliiton tunnitsemis- ja rokotusmääräykset.

Meidän laumasta PIKA-kokeessa on käynyt Anna kaksi kertaa, Doris kerran ja Domino kaksi kertaa. Koe sovitaan suoraan tuomarin kanssa. Jäljellä voi käyttää joko sorkkaa tai kania. Jos haluaa käyttää kania niin se on itse hommattava. Tuomari hoitaa sorkan. Tuomari tekee jäljen, tuo putken, starttipistoolin ja sorkan. Itse siis tulet vain paikalle koiran, jäljestysvaljaiden ja kuuden metrin liinan kanssa. Muista ottaa mukaan rokotustodistus ja rekisteripaperit.

PIKA-kokeessa on kolme osiota: etsintä, laukauksensieto ja kolotyöskentely/saaliskäyttäytyminen.

Domino kuva by Anu Härkönen

Etsintäosiossa koira jäljestää 6 m:n pituisessa jälkinarussa koko jäljen ajan. Alussa tuomari osoittaa koiran ohjaajalle jäljen alkukohdan. Jäljen alussa on 10 metrin ohjausalue, jonka aikana ohjaaja osoittaa koiralle tehtävän. Koiran on aloitettava jäljestäminen 3 minuutin kuluessa. Ohjausalueen loputtua ohjaajan tulee antaa koiran työskennellä vapaasti. Jos koira poistuu jäljeltä, koira saa etsiä kadottamaansa jälkeä enintään 3 minuuttia. Koiralla katsotaan olevan hukka, jos se poistuu jäljeltä osoittamatta halua palata sille takaisin ja tuomari toteaa, ettei koira pysty ottamaan jälkeä uudelleen. Yhden hukan jälkeen jälkiosuus on hylätty. Etsintäosuuden maksimiaika on 15 minuuttia. Jos maksimiaika ylittyy, on etsintäosuus hylätty. Myös yksi (1) tuomarin antama hukka, jatkuva runsas kehottaminen, puurtava, epävarma tai epäitsenäinen työskentely aiheuttavat etsintäosuuden hylkäämisen. Suoritus katsotaan hyväksytyksi, kun koira suoriutuu jäljestä hukatta.

Laukauksensieto: Tuomari laukaisee yhden laukauksen 6 mm tai 9 mm starttipistoolilla jäljen aikana. Laukauksensieto tapahtuu tuomarin määrittämällä osuudella. Tuomari pysäyttää koiranohjaajan ja koiran. Kävelee noin 15 metriä koirakon eteen ja laukaisee. Odottaa noin 15 sekuntia tarkkaillen koiran käytöstä. Palaa koirakon taakse ja antaa luvan jatkaa jälkiosuutta. Laukauksensieto on hyväksytty, kun koira jatkaa jälkeä laukauksensietotestin jälkeen. Laukauksensieto on hylätty, jos koiran työskentely ei jatku 3 minuutin kuluessa.

Kolotyöskentely / Saaliskäyttäytyminen: Koiran tulee joko vetää riista ulos kolosta tai taistella vastaan tuomarin vetäessä riistan ulos. Mikäli riistassa ei ohjaajan valinnan mukaan ole narua, taistelutahtoa ei kolossa voida todentaa, mikäli koira jää esimerkiksi syömään riistaa. Koiran saavuttua kololle ohjaaja poistaa tarvittaessa jäljestämisvälineet. Koiraa saa kehottaa ja kannustaa menemään koloon, mutta koiraa ei saa työntää koloon. Koiralla on 5 minuuttia aikaa mennä koloon. Koloon meno on riittävä, kun koira kokonaisuudessaan on kolon sisäpuolella. Jos koira ei mene koloon, on suoritus hylätty. Koiran löydettyä riistan odotetaan enintään 2-3 minuuttia tuomarin harkinnan mukaan, alkaako koira vetää riistaa ulos. Jos koira on vain tiiviisti riistan luona paikoillaan, tuomari vetää varovasti riistaa ulos, mikäli riistassa on narut. Tiivis seuraaminen tai laimea kiinniottaminen ei riitä osuuden hyväksymiseen. Mikäli koira jää riistan luokse tuomatta sitä ulos sallitussa ajassa, on suoritus hylätty. Maksimiaika kolotyöskentelyyn on 10 minuuttia.

Domino PIKA0, Kaija Aaltonen 29.6.2018 / Rusko 

Etsintä: "Domino ohjatusti jäljelle. Domino jäljestää mukavaa vauhtia jälkitarkasti, pääsääntöisesti maavainua käyttäen. Kulma tarkasti. Erinomainen jälkityö." Hyväksytty.
Laukauksensieto: "6 mm starttipistoolilla suoritettuun laukauksensietoon Domino reagoi katsomalla äänensuuntaan. Yksi kehoitus laukauksensiedon jälkeen ja jälkityö jatkuu." Hyväksytty.
Kolotyöskentely / Saaliskäyttäytyminen: "Kehoituksilla Domino käy useamman kerran kolossa sisällä nuolemassa soerkkaa. Välillä sorkkaa myös syödään. Tuomarin vetäessä sorkkaa narusta Domino ei lähde siitä taistelemaan ja tänään valitettavasti sorkka jää koloon sisälle." Hylätty.


Domino  PIKA1, Riikka Kärnä 8.6.2019 / Lappeenranta

Etsintä: "Domino aloittaa itsenäisen työskentelyn heti ohjausmatkalta. Työ on maavainuista ja tarkkaa koko ensimmäisen osuuden. Kulmalle aavistuksen sivusta, mutta kulkee sen tarkasti. Toiselle osuudella pari narun mitan kaarrosta jäljen sivulla, muuten tarkasti." Hyväksytty.
Laukauksensieto: "Domino pysäytetään, tuomari kävelee eteen ja ampuu. Domino katsoo laukauksen suuntaan ja pyörähtää ohjaajan jalkoihin. Domino jatkaa itsenäisesti matkaa." Hyväksytty.
Kolotyöskentely / Saaliskäyttäytyminen: "Domino tulee kololle ja käy pariin otteeseen saaliin luona putkessa, mutta ei tuo sitä ulos. Kolmas kerta toden sanoo, ja Domino tuo pupun kolon suulle (puoliksi kolon ulkopuolella)." Hyväksytty.

Ajatuksia kasvattamisesta

Kasvattajakursseilla rohkaistaan pohtimaan omia motiiveja ja tavoitteita kasvattajana. Tavoitteena pitäisi aina olla parempia jälkeläisiä kuin vanhempansa. Ei pidä vain tyytyä asioihin, vaan ainakin tavoitella parempaa. Mitä se sitten kullekin on: parempaa toimintakykyä, riistaviettisyyttä, parempia kulmauksia, pidempää rintakehää, työmoraalia.. Toivottavasti ei kuitenkaan pelkästään väri, tai jokin muu tällä hetkellä muodissa oleva asia.

Jos lähtee pohjalta niin on vain yksi suunta. Ylöspäin. Mutta jos vanhemmat ovat laadukkaita rotunsa edustajia, niin aina paremman saavuttaminen ei ole niin yksinkertaista.Ominaisuudet pitää tiedostaa ja arvottaa, ja jokaisella yhdistelmällä pitää olla peruste. Mitä juuri tältä yhdistelmältä halutaan? Onko yhdistelmä niin hyvä tai peräti erinomainen että narttu kannattaa altistaa riskeille? Koska riski kantoaika ja varsinkin synnytys on. Aina.

Tittelit eivät periydy, mutta geenit ja toimintakyky niiden takana periytyvät -oikeissa olosuhteissa. Pentu jota rohkaistaan tutustumaan uusiin asioihin ja ratkomaan ongelmia itse (ihmisensä tukemana) on rohkea ja utelias, eikä mene rikki vaikka joskus maailmassa on myös pelottavia asioita. Eräs viisas kasvattaja sanoi joskus että koiran pitää kestää ihmisen virheitä. Koska niitähän tulee. Turvallisessa suhteessa koira sekä ihminen voivat kasvaa yhteen tiimiksi joka selviää mistä vaan. Yhdessä ja itsenäisesti.

Doris