Olin sopinut Fasulle koeajan vasta kello yhdeksi tutulle tuomarille Hans Lindbergille. Riista liikkuu enemmin aamuyöstä, joten muutaman tunnin myöhäistämisellä paransin onnistumisen mahdollisuutta -ainakin hiukan :) Jälki alkoi hakuruudusta hyvin läheltä sisäänmeno reunaa. Fasu merkkasi jäljen alun niin napakasti, että luotin koiraan ja lähdin seuraamaan sen jäljestystä luottavaisena. Fasu jäljesti tarkasti ja selvitti katkokulman rengastamalla. Hienoa työtä! Ja nyt ei jäljellä ollut hirveä sotkemassa riistaviettisen koiran työskentelyä ;) Tuloksena 1 ja ruotsin jäljestysvalion arvo. Fasu on nyt siis FI MVA FI JVA SE JVA Miklaus Triumph Thruxton.
Kokeen jälkeen matka jatkui Ruotsin lappiin kohti Norjan rajaa. Olin suunnitellut jo etukäteen yöpyväni teltassa jossain matkan varrella, metsätien tuntumassa. Ruotsin lappi on kaunista ja poroja kohtalaisesti. Hyttysiä ei juurikaan ollut, mutta polttiaisia sitäkin enemmän, ainakin vesistöjen äärellä. Pysähdyin erään joen rannalle ruokailemaan ja ulkoiluttamaan koiria. Huppu piti vetää päähän polttiaisten takia. Jatkoin ajamista muutaman tunnin ja väsymyksen alkaessa painaa tähyilin metsäautoteitä "sillä silmällä". Jotain johdatusta matkanteossani oli, koska satuin paikallisen retkeily-yhdistyksen ylläpitämälle kodalle joka sijaitsi järven rannalla. Siellä ei ollut muita, joten sain viriteltyä teltan kaikessa rauhassa. Taustamusiikkina oli joen tasainen kohina, joten tähän pauhuun oli helppo nukahtaa. Yöllä lämpötila kävi nollassa, mutta kunnon untuvamakuupussi ja kaksi mäyräkoiraa kainalossa piti olotilan oikein hyvänä.
Aamulla matka jatkui kohti Norjaa ja maisemat muuttuivat karuimmiksi ja korkeuserot kasvoivat. En osaa maisemia kuvailla niiden ansaitsemillaan sanoilla, totean vain että ne täytyy kokea. Valokuviinkaan niitä ei saa vangittua. Mahtavat vuoret, lumipeitteiset huiput ja joka puolella rinnettä alas syöksyvät joet ja vesiputoukset ovat villejä ja upeita. Junker dalenin kautta kulkeva reitti oli haastava, mielessä kävi että kotimatka pitää ajoittaa valoisaan aikaan. En halua joutua kapealla, mutkaisella ja jyrkällä tiellä vastaantulevan rekan kanssa mutkaan pimeällä tai väsyneenä.
Sulitjelmassa pystytin teltan nurmikentälle järven rannalle. Alue oli täynnä asuntovaunuja ja pikku mökkejä, vieri vieressä. Telttapaikalta avautuva näkymä oli henkeäsalpaava. Kuinka onnekas ihminen saakaan olla että saa kokea tämänkin! Retkikeittimellä keitetty kahvi ja aamupuuro ei ole varmaan koskaan maistunut näin hyvältä. Koepaikalle oli saapunut muitakin suomalaisia. Koiria taisi olla mukana kaikkiaan 15 ja ihmisiä 8. Kaikki eivät osallistuneet kokeisiin, osa oli kesälomamatkalla laumansa kanssa.
Norjassa tuomarit tekevät koko kokeen. Jälki vedetään sorkalla (tämä on liukuva käsite: pala jalkaa) ja verta (n. 3dl) tiputellaan pullosta. Jäljen pituus on 600 metriä gepsillä mitattuna, EI askelparilla kuten suomessa. Näissä maastoissa 600 metriä on askelpareilla mitattuna helposti 900 metriä. Jälkeä ei merkata millään tavalla. Tuomari osoittaa haavoittumispaikan ja siitä yhden merkin eli suunnan johon haavoittunut eläin on lähtenyt. Koiraa saa ohjata tähän saakka, sen jälkeen pitää alkaa itsenäinen työskentely. Koiran saa palauttaa jäljelle jos ohjaaja on sitä mieltä että nyt jäljestetään jotain muuta. Koiraa saa myös innostaa, mutta hillitysti. Tärkeintä on koirakon yhteistyö. Jos koira kaipaa tukea, niin sille pitää kuiskutella jotta haavakko ei säikahdä.. Jäljestyksen tulisi olla hidasta ja hiljaista: tarkkaa, itsenäistä ja hyvin etenevää.
Jäljellä on yksi makaus ja molempien pitää se merkata saadakseen täydet pisteet, ohjaajan kädenheilautus riittää. Annan jäljen makaus oli noin metrin jäljen sivussa, kalliokielekkeen alla piilossa. Norjan jälki ei muutenkaan ole viivottimella piirretty vaan kuljetaan maaston muotoja mukaillen ja aaltoillen. Jäljellä on kolme kulmaa: 1 katkokulma, 1 tavallinen ja 1 katkos (n. 10m) suoralla osuudella. Sorkka on kiinni narulla puussa tai pensaassa ja se on piilotettu, ei näkyvillä. Koiran täytyy se sieltä löytää ja mieluusti omia.
Maksimipisteet jäljeltä on 72. Näitä ei kirjata tulokseen eikä niitä kerrota ohjaajalle kuin vasta palkintojen jaossa -jos osaa kysyä. Tuomarointisysteemi on samanlainen kuin meillä palkintotuomarit esim. ajokokeissa. Jokaisen jäljen tuomari antaa oman tuomarikertomuksensa ylituomarille ja siinä keskustellaan koirien suorituksista ja päätetään paremmuusjärjestys. Samoissa pisteissä olevat koirat laitetaan vielä ikäjärjestykseen eli nuorin koira voittaa. Koira voi valioitua vain avoimesta luokasta, ja saatuaan avoimesta luokasta kaksi 1. tulosta, on noustava erikoisluokkaan. Annalle ja Fasulle riittää yksi ykköstulos avoimesta luokasta kun he ovat jo suomen jäljestysvalioita (-ja ruotsinkin).
Ensimmäinen koepäivä valkeni kauniina ja aurinkoisena. Omaan ryhmääni sain Annan ja Fasun lisäksi norjalaisen flätin ja ruotsalaisen labbiksen emäntineen. Ensimmäisenä metsään Anna: upea maasto jossa oli lehtimetsää, suota, varvikkoa, ojia ja aikamoista rinnettä. Täydellinen suoritus ja täydelliset pisteet: 72/72. Jiihaa! Annan perässä oli niin ihana kulkea! Sorkkakin napattiin suuhun kun se ensin oli kaivettu esille mättään alta. Tuomari oli vähän hämmentynyt ja hiljainen jäljeltä tullessa, meinasin jo huolestua. Mutta hän olikin vain hämmentynyt kun ei ollut koskaan nähnyt näin hyvin jäljestävää koiraa. Taisin hiukan liikuttua.. Fasun jäljestys vaihtui tuoreisiin jälkiin molempina päivinä jo ennen ensimmäistä kulmaa. Vähän harmitti, mutta onpahan syy tulla näihin maisemiin toistekin :) Anna oli kokeen paras koira, mutta ei huonosti mennyt muillakaan suomalaiskoirakoilla. Normaalisti kokeissa sijoitetaan kolme koirakkoa, mutta Annan jälkeen tasapistein tuli kolme suomalaista koirakkoa joten neljä koirakkoa siis palkittiin. Jiihaa!
Illalla alkoikin sitten vesisade jolle ei loppua näkynyt. Heräsin yöllä siihen että patja oli puhjennut ja katosta tuli vesi sisään telttaan kastellen kaiken.. Onneksi oli villaa yllä niin ei tullut kamalan kylmä. Vettä tulikin sitten ihan koko päivän. Anna oli jäljeltä tullessa kuin uitettu koira mutta silti se jaksoi suorittaa annetun tehtävän loistavasti. Vaikka muutaman kerran mulkaisikin miuta kuin kysyen että ootko nyt ihan varma.. Loistavaa, tarkkaa työskentelyä, ainoastaan kolme pientä rengastusta jäljen aikana.
Koirien koeselostukset on luettavissa Norjan kennelliiton järjestelmästä. Norsk Kennel Klub -> NKK dogweb -> etsi koiran nimellä -> keskivaiheilla sivua on palkki jossa on lueteltu koemuotoja, näistä valitaan blodspor ja klikataan tulosta (1). Tosin ei tuossa kertomuksessa montaa sanaa ole, eikä pisteitä. Tärkeintä on olla paikalla ja kuulla mitä jäljestämisestä kerrotaan, ihan niinkuin suomessakin.
Päivän päätteeksi kokoonnutaan kuulemaan tuloksia. Anna oli toisena päivänä kolmas, vanhin kolmikosta kun oli. Mutta KOKO KOKEEN paras koira, kun laskettiin molempien päivien sijoitukset yhteen. On se mahtava kumppani. Anna. FI MVA FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA PIKKUVILHIN BIANCA
