Minä

Olen Anu Hostikka ja asun Joutsenossa Etelä-Karjalassa. Asun vanhassa rintamamiestalossa ja meillä on iso aidattu piha. Työskentelen terveydenhuoltoalalla.

Olen suorittanut kasvattajatutkinnon sekä kasvattajan jatkokurssin. Olen suorittanut metsästäjätutkinnon. Valmistuin MEJÄ-ylituomariksi 2018 ja odotan innolla pääseväni seuraamaan hienoja koirakoita työssään. Oppaana pääset näkemään oman koirasi lisäksi vain yhden koiran, mutta tuomarina näen päivän aikana kuusi eri suoritusta. Jess!

Kasvattajana tavoitteeni on kasvattaa terveitä rodunomaisia mäyräkoiria. Arvostan rodunomaista ulkonäköä, mutta päätavoite ei ole kauneus tai ulkonäkö. Mäyräkoira on työkoira joka turhautuu vain sohvalla maatessaan. Itse arvostan suuresti koiria jotka ovat molempia: kauniita ja työssään ansioituneita.

Sain ensimmäisen koirani parikymppisenä, saksanpaimenkoiranarttu Zolan. Tuohon aikaan meillä kaksi vaihtoehtoa: takka olohuoneeseen tai koira. Loogisesti ajatellen koira lämmittää joka huoneessa, takka vain siellä missä on.. Muutaman vuoden sisällä perhe lisääntyi kahdella lapsella ja toisella sakemanninartulla Jarralla. Näiden koirien kanssa liikuttiin paljon metsässä, harrastettiin tottelevaisuutta sekä jäljestystä. Kun näistä koirista jätti aika, oli tarkoitus elää ilman koiraa ja kokea vapaus tulla ja mennä ilman kotona odottavaa velvollisuutta. Ei tullut vapautta vaan valtava tyhjyyden tunne. Elämä koirien kanssa on elämäntapa.

 Seuraavaksi koiraksi oli hakusessa säänkestävä, pieni mutta aktiivinen koira. Koiraksi valikoitui shetlanninlammaskoiranarttu Maija. Maija oli pieni ja aktiivinen, mutta sairastui noin vuoden ikäisenä. Maijalla oli muutama silmätulehdus ja pian selvisi että taustalla oli kuivasilmäisyys = keratoconjunctivitis sicca. Ja erittäin paha sellainen, omaa kyynelnesteen tuottoa ei ollut lainkaan. Diagnooseja tuli aina lisää ja pahimmillaan lääkärissä käytiin pari kertaa viikossa. Myös Viikin eläinsairaala tuli tutuksi kun Maija sairastui hemolyyttiseen anemiaan. Maija eli kuitenkin yli kuusi vuotiaaksi. Näistä kokemuksista versoi ajatus uudesta koirasta ja rodustakin. Näin maailmaani tulivat mäyräkoirat: Anna ensimmäisenä ja suoraan sydämeen. Siitä se ajatus sitten lähti :)


Doriksen kanssa Riihimäellä näyttelyssä. Ensimmäinen SERT.


Voittajan on helppo hymyillä. Anna Läpän kerhomestari 2014 -> JVA. Nynnen kippo vuodeksi kunniapaikalle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti