tiistai 18. kesäkuuta 2019

Pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskoe = PIKA

PIKA-koe on yksiluokkainen käyttötaipumuskoe jonka voi suorittaa hyväksytysti vain kerran. Kokeeseen saavat osallistua vähintään yhdeksän kuukauden ikäiset, terveet kaniini- ja kääpiömäyräkoirat jotka täyttävät kennelliiton tunnitsemis- ja rokotusmääräykset.

Meidän laumasta PIKA-kokeessa on käynyt Anna kaksi kertaa, Doris kerran ja Domino kaksi kertaa. Koe sovitaan suoraan tuomarin kanssa. Jäljellä voi käyttää joko sorkkaa tai kania. Jos haluaa käyttää kania niin se on itse hommattava. Tuomari hoitaa sorkan. Tuomari tekee jäljen, tuo putken, starttipistoolin ja sorkan. Itse siis tulet vain paikalle koiran, jäljestysvaljaiden ja kuuden metrin liinan kanssa. Muista ottaa mukaan rokotustodistus ja rekisteripaperit.

PIKA-kokeessa on kolme osiota: etsintä, laukauksensieto ja kolotyöskentely/saaliskäyttäytyminen.

Domino kuva by Anu Härkönen
Etsintäosiossa koira jäljestää 6 m:n pituisessa jälkinarussa koko jäljen ajan. Alussa tuomari osoittaa koiran ohjaajalle jäljen alkukohdan. Jäljen alussa on 10 metrin ohjausalue, jonka aikana ohjaaja osoittaa koiralle tehtävän. Koiran on aloitettava jäljestäminen 3 minuutin kuluessa. Ohjausalueen loputtua ohjaajan tulee antaa koiran työskennellä vapaasti. Jos koira poistuu jäljeltä, koira saa etsiä kadottamaansa jälkeä enintään 3 minuuttia. Koiralla katsotaan olevan hukka, jos se poistuu jäljeltä osoittamatta halua palata sille takaisin ja tuomari toteaa, ettei koira pysty ottamaan jälkeä uudelleen. Yhden hukan jälkeen jälkiosuus on hylätty. Etsintäosuuden maksimiaika on 15 minuuttia. Jos maksimiaika ylittyy, on etsintäosuus hylätty. Myös yksi (1) tuomarin antama hukka, jatkuva runsas kehottaminen, puurtava, epävarma tai epäitsenäinen työskentely aiheuttavat etsintäosuuden hylkäämisen. Suoritus katsotaan hyväksytyksi, kun koira suoriutuu jäljestä hukatta.

Laukauksensieto: Tuomari laukaisee yhden laukauksen 6 mm tai 9 mm starttipistoolilla jäljen aikana. Laukauksensieto tapahtuu tuomarin määrittämällä osuudella. Tuomari pysäyttää koiranohjaajan ja koiran. Kävelee noin 15 metriä koirakon eteen ja laukaisee. Odottaa noin 15 sekuntia tarkkaillen koiran käytöstä. Palaa koirakon taakse ja antaa luvan jatkaa jälkiosuutta. Laukauksensieto on hyväksytty, kun koira jatkaa jälkeä laukauksensietotestin jälkeen. Laukauksensieto on hylätty, jos koiran työskentely ei jatku 3 minuutin kuluessa.

Kolotyöskentely / Saaliskäyttäytyminen: Koiran tulee joko vetää riista ulos kolosta tai taistella vastaan tuomarin vetäessä riistan ulos. Mikäli riistassa ei ohjaajan valinnan mukaan ole narua, taistelutahtoa ei kolossa voida todentaa, mikäli koira jää esimerkiksi syömään riistaa. Koiran saavuttua kololle ohjaaja poistaa tarvittaessa jäljestämisvälineet. Koiraa saa kehottaa ja kannustaa menemään koloon, mutta koiraa ei saa työntää koloon. Koiralla on 5 minuuttia aikaa mennä koloon. Koloon meno on riittävä, kun koira kokonaisuudessaan on kolon sisäpuolella. Jos koira ei mene koloon, on suoritus hylätty. Koiran löydettyä riistan odotetaan enintään 2-3 minuuttia tuomarin harkinnan mukaan, alkaako koira vetää riistaa ulos. Jos koira on vain tiiviisti riistan luona paikoillaan, tuomari vetää varovasti riistaa ulos, mikäli riistassa on narut. Tiivis seuraaminen tai laimea kiinniottaminen ei riitä osuuden hyväksymiseen. Mikäli koira jää riistan luokse tuomatta sitä ulos sallitussa ajassa, on suoritus hylätty. Maksimiaika kolotyöskentelyyn on 10 minuuttia.

Domino PIKA0, Kaija Aaltonen 29.6.2018 / Rusko 

Etsintä: "Domino ohjatusti jäljelle. Domino jäljestää mukavaa vauhtia jälkitarkasti, pääsääntöisesti maavainua käyttäen. Kulma tarkasti. Erinomainen jälkityö." Hyväksytty.
Laukauksensieto: "6 mm starttipistoolilla suoritettuun laukauksensietoon ominoreagoi katsomalla äänensuuntaan. Yksi kehoitus laukauksensiedon jälkeen ja jälkityö jatkuu." Hyväksytty.
Kolotyöskentely / Saaliskäyttäytyminen: "Kehoituksilla Domino käy useamman kerran kolossa sisällä nuolemassa soerkkaa. Välillä sorkkaa myös syödään. Tuomarin vetäessä sorkkaa narusta Domino ei lähde siitä taistelemaan ja tänään valitettavasti sorkka jää koloon sisälle." Hylätty.


Domino  PIKA1, Riikka Kärnä 8.6.2019 / Lappeenranta

Etsintä: "Domino aloittaa itsenäisen työskentelyn heti ohjausmatkalta. Työ on maavainuista ja tarkkaa koko ensimmäisen osuuden. Kulmalle aavistuksen sivusta, mutta kulkee sen tarkasti. Toiselle osuudella pari narun mitan kaarrosta jäljen sivulla, muuten tarkasti." Hyväksytty.
Laukauksensieto: "Domino pysäytetään, tuomari kävelee eteen ja ampuu. Domino katsoo laukauksen suuntaan ja pyörähtää ohjaajan jalkoihin. Domino jatkaa itsenäisesti matkaa." Hyväksytty.
Kolotyöskentely / Saaliskäyttäytyminen: "Domino tulee kololle ja käy pariin otteeseen saaliin luona putkessa, mutta ei tuo sitä ulos. Kolmas kerta toden sanoo, ja Domino tuo pupun kolon suulle (puoliksi kolon ulkopuolella)." Hyväksytty.




torstai 17. tammikuuta 2019

Ajatuksia kasvattamisesta

Kasvattajakursseilla rohkaistaan pohtimaan omia motiiveja ja tavoitteita kasvattajana. Tavoitteena pitäisi aina olla parempia jälkeläisiä kuin vanhempansa. Ei pidä vain tyytyä asioihin, vaan ainakin tavoitella parempaa. Mitä se sitten kullekin on: parempaa toimintakykyä, riistaviettisyyttä, parempia kulmauksia, pidempää rintakehää, työmoraalia.. Toivottavasti ei kuitenkaan pelkästään väri, tai jokin muu tällä hetkellä muodissa oleva asia.

Jos lähtee pohjalta niin on vain yksi suunta. Ylöspäin. Mutta jos vanhemmat ovat laadukkaita rotunsa edustajia, niin aina paremman saavuttaminen ei ole niin yksinkertaista.Ominaisuudet pitää tiedostaa ja arvottaa, ja jokaisella yhdistelmällä pitää olla peruste. Mitä juuri tältä yhdistelmältä halutaan? Onko yhdistelmä niin hyvä tai peräti erinomainen että narttu kannattaa altistaa riskeille? Koska riski kantoaika ja varsinkin synnytys on. Aina.

Tittelit eivät periydy, mutta geenit ja toimintakyky niiden takana periytyvät -oikeissa olosuhteissa. Pentu jota rohkaistaan tutustumaan uusiin asioihin ja ratkomaan ongelmia itse (ihmisensä tukemana) on rohkea ja utelias, eikä mene rikki vaikka joskus maailmassa on myös pelottavia asioita. Eräs viisas kasvattaja sanoi joskus että koiran pitää kestää ihmisen virheitä. Koska niitähän tulee. Turvallisessa suhteessa koira sekä ihminen voivat kasvaa yhteen tiimiksi joka selviää mistä vaan. Yhdessä ja itsenäisesti.


Doris

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

MEJÄ matkani

MEJÄ matkani alkoi Annan kanssa keväällä 2010. Anna on ensimmäinen mäyräkoirani ja tietoni mejästä rajoittui ajatukseen: "vedetään verisientä metsässä.. hullun hommaa". No niinhän se onkin, ainakin kun kerrot harrastuksestasi ihmiselle joka ei ole asiasta koskaan kuullutkaan. Parhaimpia ovat koirattomat ihmiset: pään pudistelu ja säälivät katseet paljastavat mitä he harrastuksestani ajattelevat.

Olin lukenut säännöt netistä ja palveluskoirataustani takia lähdin tekemään ensimmäisiä harjoituksia korpiruokinta periaatteella: koiralle lyhyt jälki ja palkkioksi ateria. Hyvin toimi. Anna oli tarkka ja innokas ja jäljestäminen helppoa. Pikkuhiljaa lisäsin erilaisia elementtejä jäljelle. Jäljen pituus kasvoi, makauksia tuli enemmän, samoin kulmia. Makauksista en saanut Annaa oikein koskaan kiinnostumaan. Se ilmaisee makuun nopeasti, yleensä vain hiukan hidastamalla. Kuitenkin niin, että VAHI-kokeessa kapulat löytyivät vaivatta. Annalle oli tärkeämpää sorkan löytäminen eikä suinkaan matkalla viipyminen.

Koeuraa lähdin suunnittelemaan tutustumalla koejärjestelyihin. Hakeuduin paikallisen kerhon kokeeseen sienen vetäjäksi ja kuuntelin aamupuhuttelut ja koeaamun puhuttelut sekä tulosten luvun.  Seuraavaksi koiran kanssa kokeeseen, johon  lähdettiin turhan pienellä harjoittelulla mutta saatiin tulos kuitenkin! Avo3 jiihaa!! Tulos on mejässä aina hieno asia. Nollan suorituskin voi olla hieno jäljestys ja sisältää paljon hyvää ja onnistumisia. Nollaksi kokeen vetää yleensä riista -ainakin meidän laumassa. Eli koira osaa kyllä jäljestää, mutta on altis houkutuksille. Tai sitten jälkeä on treenattu liikaa ja se on käynyt koiralle tylsäksi. Se tietää löytävänsä jäljen lopusta sorkan ja hauskanpidon loppuvan siihen. Matkaa voi venyttää tarkistelemalla jäljen sivuilla mitä muuta kivaa sieltä löytyy, ja kuka siellä on kulkenut.. Jäljestämisen pitää olla koiralle aina hauskaa ja motivoivaa, siksi sitä ei kannata treenata liian usein, minun mielestäni.

Vaikka olenkinkin sitä mieltä että jäljestämisen pitää olla aina koirasta kivaa, niin en tarkoita että huonoja maastoja pitäisi pelätä. Päin vastoin! Oikeasti riista liikkuu sille turvallisissa ryteiköissä. Metsissä on myös ojia, jopa sellaisia joista ei pääse kuin uimalla yli. Mejä-kokeessa tällaiset maastot eivät toki käy, mutta aidossa haavakkojäljestyksessa niitä tulee eteen. Ja silloin on hyvä että koira on tottunut kaikenlaisiin maastoihin ja joutuu näkemään myös vaivaa löytääkeen jäljitettävän. Eli harjoitella kannattaa myös ihmiselle huonokulkuisessa maastossa. Aitoon haavakkojäljestykseen ei koskaan lähdetä harjoittelemaan! Siinä on tavoitteena  kärsivän eläimen mahdollisimman nopea löytäminen ja kärsimysten lopettaminen. Omat koirani jäljestävät parhaiten haastavassa maastossa, silloin pitää nähdä vaivaa pysyäkseen jäljellä. "Puisto"-maastossa vauhti on kovempi ja mahdollinen tuuli painaa jälkeä sivuun ja saattaa tuoda muita kiinnostavia hajuja nenään.


Anna ja sorkka

Seuraavana kesänä olinkin sitten jo sihteerinä ja peli oli menetetty: oma laji oli löytynyt.


perjantai 15. joulukuuta 2017

Päiväkahviseuraa tositarkoituksella

Hei kaikki mukavat pitkäkarvaiset mäyräkoiranartut. Olen nuori, kookas, viriili ja vilkas etelä-karjalainen nuori mies. Syntymässä kävin Kangasalla, mutta olen kasvanut etelä-karjalassa Saimaan rannoilla ja riistarikkaissa erämetsissä. Nimeni on Fasu. Kyllä, mielleyhtymäsi suklaaseen on aivan oikein. Olen makea suklaapalanen. Olen myös kaksoisvalio: Suomen muoto- sekä jäljestysvalio. Minut on jalostustarkastettu ja ohjeeksi tarkastajilta sain että morsiameni pitäisi olla pieni tai tulla pienestä suvusta. Itse olen näet liian suuri mäyräkoiraksi. Koen kyllä olevani ihan sopivan kokoinen kun en luolaan pääse kuitenkaan -mamma ei päästä. Mutta koska rotumääritelmässä lukee "mäyräkoira metsästää maan alla ja päällä" niin 11,5 kiloa minua on liikaa ihannekokoon. Mamma kyllä sanoo että olen silti täyttä kultaa.

Luonnettani on kehuttu mukavaksi ja pitkämieliseksi. Pidän ihmisistä, toisista koirista (paitsi toisista uroksista, niissä on jotain mitä en voi sietää), hyvästä ruuasta, jäljestämisestä, kainalossa makaamisesta ja mamman kanssa touhuamisesta. Pentujen kanssa olen erittäin pro. Pennut saavat pureskella häntääni ja kiipeillä päälläni. Jahtaamisleikit ovat parasta, enkä koskaan kaadu pentujen päälle!

Silmäni ovat terveet. Selkäni on kuvattu terveeksi, vain kaksi kalkkeumaa. Minulla on välimuotoinen lanne-ristinikama. Se ei ole virhe, mutta morsiamellani sellaista ei saisi olla. Siksi toivonkin että selkäsi kuvataan ennen mahdollista tapaamista. Tarkempia tietoja minusta löytyy omalta sivultani, yläpalkissa kohta Fasu.

Minut on myös luonnetestattu 25.9.2016 Sipoossa Länsi-Uudenmaan mäyräkoiren järjestämässä luonnetestissä. Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen. Testi oli karsea. Suosittelen sitä kaikille mutta kivaa se ei ollut. Pisteitä ei kuulema pitäisi antaa ollenkaan, mutta silti mammaa mietityttää, että jos olisin ollut vain vilkas niin olisin saanut 30 pistettä enemmän. Olen kuitenkin erittäin vilkas niin lopputulos oli +144p. Ei huono!
Fasu LTE

Jos kiinnostuit niin mamman tavoittaa parhaiten sähköpostitse kennelmaijannan@gmail.com



keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Ajatuksia jäljestämisestä


Anna löytää sorkan VAHI-kokeessa

Jäljestäminen on koiralle luontaista ja mielekästä tekemistä. Se on samaa myös minulle: harrastuksena halpa, metsän ja luonnon tutkimista säästä ja vuodenajasta riippumatta yhteistyössä koiran kanssa. Olen harrastanut jäljestämistä yli kaksikymmentä vuotta. Ensin palveluskoirajälkiä saksanpaimenkoirieni kanssa ja viimeiset kahdeksan vuotta verijälkeä mäyräkoirieni kanssa. Jäljestys on erilaista, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy: koiran ja ohjaajan tulee olla motivoituneita. Metsään on turha lähteä jos jäljestys on vain pakkopullaa tai velvollisuuksiin perustuvaa. Motivaatiota pitää herätellä jotta jäljestyksestä saadaan tavoitteellista ja pitkäjänteistä. Alkuun jälkien on hyvä olla lyhyitä ja helppoja niin, että koira saa aina palkan. Pikkuhiljaa lisätään haasteita: jäljen ikää, jäljen pituutta, makauksia, kulmia, katkokulmia, ojien- ja  teiden ylityksiä, vieraita ihmisiä perään kulkemaan.. Uusia asioita on hyvä esitellä koiralle jo ennen kokeeseen menoa. Myös sateella ja helteellä kannattaa jäljestää.

Mäyräkoirien kyseessä ollessa suurin haaste tulee riistaviettisyydestä. Koira haluaa jäljestää, löytää jäljen lopussa olevan palkan ja saavuttaa ohjaajan tyytyväisen kehun. MUTTA. Jos jäljen yli on mennyt hirvi, peura tai kauris niin silloin mäyräkoiraa yleensä viedään.. Yhteinen tavoite unohtuu ja veri vetää vain ja ainoastaan tuoreen riistan perään. Siinä vaiheessa ohjaaja (koetilanteessa) on valmis viiltelemään ranteensa ja aloittamaan postimerkkien keräilyn koiraharrastuksen sijasta. Kokeissa kolmen hukan jälkeen mennään "harjoitellen kaadolle". Itse en pidä tästä. Kun koira on kokenut jäljestäjä  ja todella tietää mitä sen halutaan tekevän niin en halua antaa sille palkkiota hutiloiden tehdystä työstä. Harjoitellen meneminen on koiran ohjaamista, ja sitä mie haluan välttää viimeiseen asti. Haluan että koira tekee itse ratkaisut eikä opi hakemaan tukea vaikean paikan kohdatessaan.
       
Harjoituksissa tilanteelle sentään voi tehdä jotain. Itse toimin seuraavasti: en laske koiraa etenemään haluamaansa suuntaan (yleensä se haluaa raivokkaasti ja kimeällä äänellä riistan perään). En kiellä (koska korvia ei yksinkertaisesti ole), mutta koira ei saa minkäänlaista palkkiota elävän riistan perään lähtemisestä. Siinä vaiheessa kun se alkaa ihmettelemään miksei juna kulje ja saan katsekontaktin, niin kehoitan yhdellä sanalla: jälki. Joskus aikaa menee paljon (siksi en juurikaan harrasta aamuisin ennen töihin lähtöä jäljestämistä), mutta kun koira etenee haluamaani suuntaan ja on siis ITSE tehnyt päätöksen suunnasta, kehun sitä. Koirani ovat kovakalloisia joten aina metodi ei tuota tulosta. Mutta koira saa kuitenkin mahdollisuuden. Viimeistään kolmennesta kerrasta jäljestyspiuha vaihtuu lyhyeen hihnaan ja matka käy kohti autoa mahdollisimman lyhyttä reittiä ja suoraan kotiin. Koiralle ei siis huudeta, sitä ei rangaista eikä se saa huomiota -ei negatiivista eikä positiivista. Se saa huomiota vasta kun minä haluan sitä antaa. Uusi harjoitus mahdollisimman nopeasti, mieluummin seuraavana päivänä. Lyhyempi jälki ja näin ollen palkka saadaan annettua. Koira saa siis valita uudestaan mitä sen kannattaa tehdä -ja toivottavasti muistaa seuraavalla kerralla..

Fasun kanssa tämä onnistui loistavasti kesällä 2016. Seuraavana viikonloppuna oli kerhon mestaruuskoe ja viikolla tehty harjoitusjälki meni täysin pieleen.. Tuoretta riistaa jäljellä ja Fasuhan lähti ajohaukulla intopiukeena sorkkavanan perään. Harjoitus piti keskeyttää ja Fasu viedä lyhyellä hihnalla autolla. Jälkikäteen ajateltuna harjoitus onnistui loistavasti: Fasu valitsi luonteenomaisesti tuoreen riistan eikä saanut palkkiota. Kokeessa Fasu valitsi keinotekoisen verijäljen ja tuloksena puhdas suoritus: VOI1 50/50p. Viidenkympin suorituksista olin kuullut, mutta en olisi uskonut että olisin itse joskus ohjaajana kun näin kävisi. Huh huh :)
Fasu löytää sorkan onnistuneen jäljestyksen lopuksi

Vaikka täydelliseen suoritukseen tarvitaan hyvä koira ja vähän tuuriakin, ei sitä voi saavuttaa jos jälki on tehty huonosti. Viittäkymmentä pistettä ei voi saada jos kulmat on vedetty pitkiksi. Tai jos suunnistuspistoja / harha-askelia on tehty. Koiran täytyy jäljestää myös veretöntä jälkeä joten jäljentekijöiden harha-askeleet voivat johdattaa koiran pois jäljeltä ja haitata etenevyyttä. Vähintään siis yksi miinuspiste.  Myös liika harjoittelu voi tappaa jäljestysinnon. Mie nautin kokeista niin paljon että käyn niissä ehkä liikaakin.. Mutta kun se on vaan niin kivaa! Mukava luonnonläheinen viikonloppu hyvässä seurassa metsässä liikkuen. Saunan jälkeen ei tarvitse yleensä nukkumattia houkutella ja uni tulee nopeasti. Työasiat unohtuvat viikonlopun aikana tehokkaasti ja maanantaina jaksaa taas uusin akuin -seuraavaan viikonloppuun :)
Takakontin tyhjennys kokeen jälkeen

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Oikean rotuinen kaunokainen

MAIJANNAN WHEN YOU BELIEVE 'Domino' 10.9.2017 Kuvat Tiina Lappalainen











Mäyräkoira ei ole koskaan vääränkokoinen, vaan se mitataan viisitoistakuukautta täytettyään virallisessa näyttelyssä tuomarin toimesta ja sijoitetaan oikeaan rotuun. Mäyräkoiria on kolmea eri kokoa: pienin näistä on kaniini (rinnanympärys max 30 cm), seuraavana kääpiö (rinnanympärys max 35 cm)  ja loput ovat normeja. Normikokoisilla  rotua määrittävä tekijä ei olekaan enää rinnanympärys, vaan paino. Normaalikokoisen mäyräkoiran tulisi olla noin yhdeksän kiloinen.  Ja kun karvanlaatuja on myös kolme: pitkä-, lyhyt- ja karkeakarvainen, niin mäyräkoirarotuja on siis kaiken kaikkiaan yhdeksän. Mäyräkoirat muodostavat oman FCI ryhmän eli ryhmän 4.

Nyt se tapahtui. Tasapaino meidän lauman roduissa kallistui kääpiöiden hyväksi 3 - 1. MAIJANNAN WHEN YOU BELIEVE 'Domino' mitattiin kääpiöksi Porvoon kaikkien rotujen näyttelyssä. Rinnanympärysmitta oli 34,5 cm ja mittaajana oli tuomari Karin Bergbom. Domino on myös tyypiltään selkeä kääpiö, hyvin äitinsä Doriksen kaltainen. Kotona pitää katsoa tarkkaan kumpaa koiraa sylissään hellii, niin saman kokoisia ja oloisia ovat. Karvanlaatu on hieman erilainen, Dominolla on tiiviimpi ja kiiltävämpi turkki.

Domino on vilkas, kaunis, tarkkanenäinen pieni tyranni joka ärsyttää lauman muita koiria olemalla aina valmiina painimaan ja roikkumaan korvassa. Ja kun tarpeeksi on riehuttu niin uni maistuu hyvin kasan päällimmäisenä. Tai alimmaisena. Pääasia että on lähellä.

maanantai 21. elokuuta 2017

VAHIngosta viisastuneena PIKAisesti MEJÄilemään

Meillä on koeteltu koiria ja emäntää viimeviikolla ihan urakalla. Tämän lauman kaikki koirat ovat osallistuneet kokeisiin: Anna ja Fasu vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeeseen eli VAHI:in, Doris pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskokeeseen eli PIKA:an ja Domino metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen eli MEJÄ:än. Olen itse ohjannut kaikki koirat ja voin vain todeta kesäloman tulleen tarpeeseen.. Arki pyörittää samaa rataa päivästä toiseen: töitä, koirien lenkitystä, ruuanlaittoa, järjestötoimintaa, kuorolaulua.. Ihanaa arkea, en moiti! Vaan totean että arki on niin kiireistä että tarvitaan lomaa rutineista jotta ehtii 'harrastamaan oikeasti' ja tehdä sitä mistä nauttii.

VAHI kokeeseen ilmoitin Fasun sekä Annan. Anna lähti kokeeseen vähän kuin seuraneidiksi. Tiesin että koira osaa jäljestää, mutta viimekesän epäonnistunut VAHI-koe kummitteli apinana olkapäällä. Ekana metsään Fasu: loistavaa jäljestystä viimeiselle kulmalle, mutta siellä tuore riista viekoitteli riistaviettistä koiraa niin että oikea jälki ei enää löytynyt ja aika tuli vastaan. Matkalla neljä kapulaa viidestä löytyi ja eteneminen oli reipasta. Ilman lähistöllä liikkuneita hirviä ja miun huonoa osaamista palauttaa koira annettuun tehtävään, olisi Fasu suorittanut kokeen hyväksytysti. Sorkalle oli matkaa enää vaivaiset 150 metriä mutta kun en itse osaa sitä verijälkeä haistella, niin sorkka jäi löytymättä.

"Fasu lähtee etsimään jälkeä hakuruudusta, löytää ja osoittaa sen selvästi ja ohjaajan ilmoituksesta lähdemme metsään. Ensimmäinen kapula löytyy vaivatta. Aika rientää nopeasti eikä jäljestysparia kuulu. Aika täyttyy ja riista pyörittää siinä määrin että tekojälki unohtuu viimeisen kulman jälkeen. Neljä kapulaa kyllä löytyy, mutta ei kaatoa. Joten suoritus on tänään hylätty".

Pettymys oli aikamoinen, mutta koska epäonnistuminen tuli riistasta eikä esim haluttomuudesta / kyvyttömyydestä selvittää jälkeä, niin toipuminen oli helppoa. Fasulle lisää kokemusta ja vuosia: sitten myös pitkät VAHI-jäljet onnistuvat!

Seuraavana vuoroon Anna. Yö alkoi jo laskeutua kun Anna aloitti jäljestyksen tyylilleen uskollisena, kiljuen ja höseltäen: kimpoillen narun päässä sinne-tänne. Anna aloittaa aina noin, se käy niin kuumana että energia hajoaa helposti sijaistoimintoihin. Matkaan kuitenkin päästiin ja Anna kulki kuin juna päästyään tositoimiin jäljelle. Varmaa ja tarkkaa työskentelyä loppuun asti.

"Nopeatempoisesti hakuruutu tutkitaan ja oikea jälki myös löydetään. Ensimmäisen kapulan ohittaa vierestä. Itse jälkeä Anna menee kuin unelma. Varmaa työtä alusta kaadolle. Neljä kapulaa ja sorkka löytyy ja aikaa käytetään vain 37 min. Olipa hienoa katseltavaa ja ohjaajan liikutuksen tila oli onnentäyteinen. Tänään siis varma, upea ja hyväksyttävä tulos".

Anna oli nyt suorittanut sen mitä ei yksikään toinen pitkäkarvainen pienoismäyräkoira ollut vielä suorittanut: VAHI1.  Ajattelin että tämä riittää meille, mutta vielä jäi jokin kaihertamaan.. Mites toinen VAHI1? Ja sitten vielä HIRV-J? --> Käyttövalioksi? Ensimmäisenä suomessa? Ensi talvena Anna siirtyy veteraaniksi eli täyttää 8 vuotta. Onko ensi vuonna jo liian myöhäistä? Myös tuomari kannusti tulemaan uudestaan joten.. Yksi päivä lepoa ja sitten matkaan. Ajattelin että Fasulla on vielä aikaa, nuori koira kun on, joten jälki tehtiin pelkästään Annalle.

"Hakuruutua tutkitaan leveydeltään juuri sen verran kuin tarvitaankin: jälki siis löytyy vaivatta. Ensimmäiselle tamppaukselle jäljestetään erittäin hyvin ja kapulakin napataan mukaan. Hämäränhyssy laskeutuu metsän ylle, eikä jäljestysparia näy. Tänään haluttiin käyttää melkein koko aika metsässä kun jäljestäminen on niin kivaa. Kaadolta vastaan tulee onnentunteesta pakahtuva nainen koska neljä kapulaa ja sorkka löydettiin. Tänään on helppoa antaa hyväksyttävä tulos".

VAHI-jälki on pitkä, jopa kaksi kilometriä eikä sitä merkitä millään tavalla. Metsässä ollaan koiran kanssa kahdestaan joten yhteistyön on oltava saumatonta. Jäljellä on neljä kulmaa joista kaksi on katkokulmaa. Makauksia on viisi: tampattuja alueita joilla on pieni kapula. Voin kertoa että jos koira ei kapulaa merkkaa, niin sitä ei metsästä löydä! Viidestä kapulasta on löydettävä kaksi. Myös kaato on löydettävä ja jälki on suoritettava tunnin aikana. Tuomarilla meni jäljen tekemiseen tunti (toki sitä piti suunnistaa ja pohtia) ja pieni-maavaraisen kääpiömäyräkoiran piti kulkea samassa ajassa.. Ja kulki. -Respect-
Sorkka löytyi! 17.8.2017