Ajatuksia jäljestämisestä

Anna löytää sorkan VAHI-kokeessa

Jäljestäminen on koiralle luontaista ja mielekästä tekemistä. Se on samaa myös minulle: harrastuksena halpa, metsän ja luonnon tutkimista säästä ja vuodenajasta riippumatta yhteistyössä koiran kanssa. Olen harrastanut jäljestämistä yli kaksikymmentä vuotta. Ensin palveluskoirajälkiä saksanpaimenkoirieni kanssa ja viimeiset kahdeksan vuotta verijälkeä mäyräkoirieni kanssa. Jäljestys on erilaista, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy: koiran ja ohjaajan tulee olla motivoituneita. Metsään on turha lähteä jos jäljestys on vain pakkopullaa tai velvollisuuksiin perustuvaa. Motivaatiota pitää herätellä jotta jäljestyksestä saadaan tavoitteellista ja pitkäjänteistä. Alkuun jälkien on hyvä olla lyhyitä ja helppoja niin, että koira saa aina palkan. Pikkuhiljaa lisätään haasteita: jäljen ikää, jäljen pituutta, makauksia, kulmia, katkokulmia, ojien- ja  teiden ylityksiä, vieraita ihmisiä perään kulkemaan.. Uusia asioita on hyvä esitellä koiralle jo ennen kokeeseen menoa. Myös sateella ja helteellä kannattaa jäljestää.

Mäyräkoirien kyseessä ollessa suurin haaste tulee riistaviettisyydestä. Koira haluaa jäljestää, löytää jäljen lopussa olevan palkan ja saavuttaa ohjaajan tyytyväisen kehun. MUTTA. Jos jäljen yli on mennyt hirvi, peura tai kauris niin silloin mäyräkoiraa yleensä viedään.. Yhteinen tavoite unohtuu ja veri vetää vain ja ainoastaan tuoreen riistan perään. Siinä vaiheessa ohjaaja (koetilanteessa) on valmis viiltelemään ranteensa ja aloittamaan postimerkkien keräilyn koiraharrastuksen sijasta. Kokeissa kolmen hukan jälkeen mennään "harjoitellen kaadolle". Itse en pidä tästä. Kun koira on kokenut jäljestäjä  ja todella tietää mitä sen halutaan tekevän niin en halua antaa sille palkkiota hutiloiden tehdystä työstä. Harjoitellen meneminen on koiran ohjaamista, ja sitä mie haluan välttää viimeiseen asti. Haluan että koira tekee itse ratkaisut eikä opi hakemaan tukea vaikean paikan kohdatessaan.
       
Harjoituksissa tilanteelle sentään voi tehdä jotain. Itse toimin seuraavasti: en laske koiraa etenemään haluamaansa suuntaan (yleensä se haluaa raivokkaasti ja kimeällä äänellä riistan perään). En kiellä (koska korvia ei yksinkertaisesti ole), mutta koira ei saa minkäänlaista palkkiota elävän riistan perään lähtemisestä. Siinä vaiheessa kun se alkaa ihmettelemään miksei juna kulje ja saan katsekontaktin, niin kehoitan yhdellä sanalla: jälki. Joskus aikaa menee paljon (siksi en juurikaan harrasta aamuisin ennen töihin lähtöä jäljestämistä), mutta kun koira etenee haluamaani suuntaan ja on siis ITSE tehnyt päätöksen suunnasta, kehun sitä. Koirani ovat kovakalloisia joten aina metodi ei tuota tulosta. Mutta koira saa kuitenkin mahdollisuuden. Viimeistään kolmennesta kerrasta jäljestyspiuha vaihtuu lyhyeen hihnaan ja matka käy kohti autoa mahdollisimman lyhyttä reittiä ja suoraan kotiin. Koiralle ei siis huudeta, sitä ei rangaista eikä se saa huomiota -ei negatiivista eikä positiivista. Se saa huomiota vasta kun minä haluan sitä antaa. Uusi harjoitus mahdollisimman nopeasti, mieluummin seuraavana päivänä. Lyhyempi jälki ja näin ollen palkka saadaan annettua. Koira saa siis valita uudestaan mitä sen kannattaa tehdä -ja toivottavasti muistaa seuraavalla kerralla..

Fasun kanssa tämä onnistui loistavasti kesällä 2016. Seuraavana viikonloppuna oli kerhon mestaruuskoe ja viikolla tehty harjoitusjälki meni täysin pieleen.. Tuoretta riistaa jäljellä ja Fasuhan lähti ajohaukulla intopiukeena sorkkavanan perään. Harjoitus piti keskeyttää ja Fasu viedä lyhyellä hihnalla autolla. Jälkikäteen ajateltuna harjoitus onnistui loistavasti: Fasu valitsi luonteenomaisesti tuoreen riistan eikä saanut palkkiota. Kokeessa Fasu valitsi keinotekoisen verijäljen ja tuloksena puhdas suoritus: VOI1 50/50p. Viidenkympin suorituksista olin kuullut, mutta en olisi uskonut että olisin itse joskus ohjaajana kun näin kävisi. Huh huh :)

Fasu löytää sorkan onnistuneen jäljestyksen lopuksi

Vaikka täydelliseen suoritukseen tarvitaan hyvä koira ja vähän tuuriakin, ei sitä voi saavuttaa jos jälki on tehty huonosti. Viittäkymmentä pistettä ei voi saada jos kulmat on vedetty pitkiksi. Tai jos suunnistuspistoja / harha-askelia on tehty. Koiran täytyy jäljestää myös veretöntä jälkeä joten jäljentekijöiden harha-askeleet voivat johdattaa koiran pois jäljeltä ja haitata etenevyyttä. Vähintään siis yksi miinuspiste.  Myös liika harjoittelu voi tappaa jäljestysinnon. Mie nautin kokeista niin paljon että käyn niissä ehkä liikaakin.. Mutta kun se on vaan niin kivaa! Mukava luonnonläheinen viikonloppu hyvässä seurassa metsässä liikkuen. Saunan jälkeen ei tarvitse yleensä nukkumattia houkutella ja uni tulee nopeasti. Työasiat unohtuvat viikonlopun aikana tehokkaasti ja maanantaina jaksaa taas uusin akuin -seuraavaan viikonloppuun :)

Takakontin tyhjennys kokeen jälkeen